Espanjalaiset taiteilijat

Kynä pysynyt kauempana; poissa pensselin tieltä.

Keltainen päivä ja mekko

Etsin sitruunankeltaista
sinun silmistäsi
olet häilyvä
minun mielessäni.

Mutta kerro,
rakkaani,
miksi aina päädyn Kuuhun,
kun yritän Aurinkoon?


Mitäs kun tulee kesä? (Puhunko taas egoni kautta...?) Ehkä tänäkään talvena ei muuttunut mikään. Ehkä saan ravistella ruumistani sitruunavedellä ja appelsiineilla vaikka kymmenen vuotta eikä maailmani muutu millään tavalla. Olenko tyytyväinen? Olenko onnellinen? Toisaalta olen, kun katselen pienistä ikkunoista suoraan auringon täyteiselle pihalle. Sydän hypähtää, kun kissani haukottelee. Laulan kukilleni lauluja.
  Mitä sitten, vaikka tulee kesä, kun ei ole syliä missä se viettää? Ainoa sylini on Jumala ja häntä en ole ottanut moneen viikkoon vastaan, vaikka tiedän hänen olevan alati luonani. Hän on lohdullisinta, kauneinta mitä tiedän. HERÄTYS