Kirjottaminen tuntui vaikealta myös kevään yo-kirjoitusten jälkeen. Niin kuin silloin kirjoitin; äidinkieli ei mennyt aivan niin kuin piti.
Nyt elokuussa koulun jälleen alettua sain uuden todistuksen kirjoitustaidoistani: MINÄ OSAAN. Vanha taito ei ollut kadonnut minnekään. Olen jälleen täynnä varmuutta ja voimaa. Olen voittamaton yo-uusinnoissa! Ja täällä blogissani myös.
Tämän blogin kanssa minulla on myös ollut joitain epämiellyttäviä ajatuksia, kuten vaikkapa miksi minä teen tätä? Mikä minun teemani on? Olen pohtinut pitäisikö aloittaa puhtaalta pöydältä ja tehdä esimerkiksi ruoka-/leivontablogi (olen nykyään hulluna ruuanlaittoon ja leipomiseen, mahtavaa terapiaa!) tai vain taiteelle omistautunut blogi. Plääh. Molemmat varmasti kaatuisivat pian tai innostukseni lopahtaisi muutaman postauksen jälkeen. Miksi rajoittua yhteen osioon, kun voin käyttää kaikkia?
Joten täsmentääkseni sekä itselleni että teille lukijoille: Tämä blogi jatkaa niin kuin ennen eli "julkisena päiväkirjana".
"Voi perkele! Kaksi ikkunaa sivulle: Joku mies nojaa siellä tupakoimassa! Sanoako jotain vai ollako hiljaa??
Mahtava ilta!"
Minulla on uusi maalausprojekti meneillään. Olen saanut ihan viime päivinä jotain kummaa energiaa kerättyä ja nyt jaksan taas keksiä kaikkea uutta ja hienoa ja mahtavaa ja upeaa ja fantastista (rasittava sana muuten).
Projekti liittyy alati kasvavaan kiinnostukseeni uskontoja kohtaan. Olen ottanut mallia kuuluisimmista Neitsyt Maria-ikoneista, mutta maalauksessani tulee poseeraamaan kärttyinen, laittautunut nainen. Maalausta suunnitellessani minua inspiroivat muun muassa toissakesän luostarissa näkemäni pyhimysten palvonta.
Naurattaa oma mielikuvani, jonka avulla alan rakentaa maalauksen naisen kasvoja: "Vituttaa tässä vain olla kuin mikäkin pyhimys ja katsoa, kun nuo esittävät minulle sitä, mitä ovat pistäneet minut esittämään heille. Menisivät vaikka syömään munkkeja takahuoneeseen, niin voin lähteä tästä tekemään syntiä!"
