lauantai 19. joulukuuta 2015

Haluan nähdä sinut

Tänään olen miettinyt kuinka me oikein näemme toisemme.

Jos minä kerron sinulle, että hän on komea, julma ja hän loukkaa minua helposti, sinä luultavasti uskot minua, sillä et tiedä kenestä minä puhun. Kerron sinulle, että hänellä on sen ja sen väriset hiukset ja paksu nahka. Alat muodostaa jo kuvaa päässäsi. Et ole koskaan nähnyt kyseistä henkilöä, saatikka kuullut hänestä. Sinä olet ystäväni ja sinun on siten helppo luottaa minuun, ja varsinkin tukea minun näkemyksiäni ja havaintojani.
  Kun minä kerron sinulle, mitä olen mietiskellyt hänestä omassa päässäni, minäkin alan uskoa siihen, mitä sinä tuet kertomassani. Vaikka kyseenalaistaisitkin jotain kertomaani, et luultavasti tyrmää mitään täysin, sillä et edelleenkään tiedä, kenestä on kyse. Sinun luottamuksesi minuun ja minun näkökulmiini on omiaan vahvistamaan minun mielessäni hänessä niitä piirteitä, joista olen juuri sinulle kertonut. Näin on syntynyt tietty kuvajainen; suhtautumistapa tästä ihmisestä. Tähän kuvajaiseen uskoo kenties vain minä tai minä ja muutama ystävä tai minä ja jokainen muukin.
  Meidät vangitaan niihin piirteisiin, joita toiset meistä poimivat ja me teemme sitä myös toisillemme. On niin helppoa unohtaa, että se ihminen, josta teille kerroin että hän on ilkeä, julma ja pilkkaava ilkimys, oli myös herkkä, ymmärtäväinen ja hyvä kuuntelija. On myös helppoa unohtaa, että se toinen, joka oli seksikäs, komea ja miellyttävä, oli myös ahdistava, sekopää ja murhaaja. 
  Meidän kannattaisi pyrkiä muistamaan ihminen kokonaisuutena, eikä vain paloina, jotka koskettivat meitä syvemmin kuin toiset piirteet. Jos kykenisimme tähän, pystyisimme helpommin olemaan tuomitsematta tai asettamatta jumalan asemaan ihmistä, joka ei kumpaakaan ansaitse tai tarvitse. Jos me keskitymme vain niihin piirteisiin toisessa, jotka haluamme nähdä, emme tule koskaan ymmärtämään tai tutustumaan todelliseen häneen. Tämä ei myöskään edesauta meitä itseämme, sillä toisen ihmisen tuomitseminen tai ylistäminen saa meidän jalkapohjamme vapisemaan epävarmalla maaperällä. Emme osaa, emmekä voi elää tämän luomamme "kuvajaisen" kanssa samassa ihmemaassa, vaan hukumme omiin hourailuihimme. Jos me uskomme, että toinen ihminen on tyhmä, vaikka hän ei sitä ole, me emme voi koskaan elää rauhassa hänen kanssaan, sillä hän ei tule ikinä vastaamaan käsityksiämme. Tällainen väärinymmärrys ei voi johtaa rauhaan ja rakkauteen. Ja näissä väärinymmärryksissä me elämme koko ajan, sillä me emme todella koskaan pysähdy kuuntelemaan ja näkemään tätä toista ihmistä sellaisena kuin hän on.

Niin minä ajattelin, ja nyt saan toivottavasti nukkua.

keskiviikko 9. joulukuuta 2015

Lisää kuolaa

22.5.2015
Hölynpölyä! Mutta muistatko vielä sen huulipunasävyn? Sen sävyn, joka oli puolikuu viinilasin reunalla, rinki tupakan ympärillä ja levinneenä suudelluilla huulilla?
Koska minä en. Minä en pysty muistamaan. En myöskään pysty muistamaan kuolasi väriä, saatikka ihosi. Kaikki mitä näen on vain luomien takaa paistava aurinko.
Se perkele, joka sulki silmäni, kun kuolin; se saa vielä kärsiä!!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Maalikorvat, tahmeat huulet










Korvat niin täynnä maalia
etten kuule mitä sanot
vaikka huutaisit

Korvat niin täynnä omia sanoja
etten ymmärrä
mitä yrität sanoa

(miltä sinusta tuntuu?)

Koko maailma pyörii omien ajatusten, omien näkemysten ympärillä. Näytänkö muka aina niin onnelliselta, kun maalaan? Oma mieleni on kyllä aivan jossain muualla...
  Tulen tänään hulluksi epävarmuudesta ja väsymyksestä, mutta huomenna (kiellän/) unohdan sen kaiken. Huomenna olen uusi, varma, puhdas, kaunis, komea, upea, vahva, jyrkkä, kylmä, nahkea, suomuinen, selkävääränäkuljenkuinkalasinunnahkaasipitkin

Älä ota kiinni, jos et aio pitää sitä kädessäsi ollenkaan.