Draamaa ja komediaa (osa 2)

Kaikki riippuu siitä mistä suunnasta ja kenen silmistä katsot. Oletko syyllinen? Olenko syyllinen? Onko hän syyllinen? Voisimmeko me olla syyttömiä? Onko kukaan viaton?

Minä en saanut roolia Oulun Kaupunginteatterin suurelta näyttämöltä.

K-P sai näytelmäänsä täydellisen isosiskon.

Minä en ollut uutisesta surullinen; päinvastoin minä olen hehkunut. Teatterin lukiodiplomista sain häneltä aivan upeaa palautetta, hän nauroi ja unohti arvioida esitystä, vaikka istui arvioijan paikalla.
  Olen hyvin tyytyväinen, olen ylittänyt itseni. Kuvitelkaa se tunne, kun päästätte irti kaikesta siitä draamasta ja tuskasta, jota olette näytelleet monta vuotta ja annatte komedian ja huumorin tulvia itseenne - unohtamatta realistista säväystä elämän varjopuolesta. Hahmoni olivat yksinäisiä ja kaipasivat jotain aivan kuin jokainen meistä, mutta miksi nauramme itsellemme vain kun toinen esittää sen lavalla? Vain silloinko on lupa nauraa omille murheille?
  Se mies lupasi pitää minut mielessään - näitä lupauksia on kuultu ennenkin, joten en odota häneltä mitään. Minulla on nyt tämän suorituksen jälkeen täysi oikeus ja lupa hehkua, loistaa, kävellä kaduilla kuin kuningatar ja olla lihava: Teatterin taiteellinen johtaja näki minussa potentiaalia ja uskoi kykyihini. SE RIITTÄÄ PERKELE MUISTAKAA!!!!! En aio pyydellä anteeksi itseltäni tai muiltakaan, että "innostuin turhasta ja liian aikaisin", mitä egoni yrittää minun mieleeni viljellä, sillä minä innostuin oikeasta asiasta ja oikeaan aikaan. Olisi ollut aivan turhaa epäillä tätä hienoa tilaisuutta, sillä muutenhan se ei olisi antanut minulle edes näitä muutamaa mahtavaa päivää täynnä jännitystä ja onnea.
  Jotenka: Pettymys on vain yksi suunta josta asiaa katsotaan, ja minä aion nyt kääntää pääni juuri siihen vastakkaiseen suuntaan. Kiitos tuhannesti kannustuksesta ja onnitteluista!! Olen teille yhden suudelman velkaa.