Minä tai joku muu

Luulin tässä vähän aikaa sitten, että maailman suurin mysteeri on kuolema. Kuolema on meitä kaikkia lähellä ja se odottaa meitä jokaista jossain välissä. Siltikään kukaan ei tiedä, mikä se todella on, vaikka kuoleman jälkeistä tapahtumaa on koitettu arvailla suuntaan jos toiseenkin. Minä uskon, että me synnymme uudestaan ja uudestaan kunnes saavutamme jotain meille itsellemme tärkeää. Sitten meistä tulee kenties puita. Puut ovat kauniita.
Kuolema on kyllä todella suuri mysteeri, eikä sitä saada varmastikaan koskaan selvitettyä (ja hyvä niin), mutta suurin se ei ole. Maailman suurin mysteeri on Minä. Jokaisella on minänsä. Mutta kuka oikeasti tietää mikä Minä on? Miten Minä voi ajatella? Miten sen ruumis toimii? Mikä siinä asuu? Mistä se koostuu? Mikä on sielu? Ajatteleeko sielu nytkin ja ovatko nämä ajatukset sen? Minusta kerrotaan biologian tunneilla, mutta kaikki se mikä luetaan kirjoista, ei tunnu koskevan oikeaa minua ollenkaan. Olen jotain aivan muuta kuin punasoluista, valkosoluista ja jostain muusta koostuvaa verta ja lihaa. Ja jos tämän pidemmälle aion ajatella ja tuumailla tätä, tulen aivan hulluksi.
Ja kerrompa tässä vielä siitä, että olen kai valaistunut. Jos niin voi sanoa. Olen lukenut kirjaa "Keskusteluja Jumalan kanssa". Luulen, että tuon kirjan nimeä luettaessa joidenkin ihmisten reaktio on ensin "Se on joku helvetin Raamattu", mutta ehei! Kirja koostuu erään miehen ja Jumalan keskusteluista ja se ei ole mikään kuviteltu keskustelu, vaan Jumala oikeasti kirjoitti miehelle vastauksia tämän kysymyksiin. Ja se kirja vastasi minunkin kysymyksiin: "Onko Jumala oikeasti sellainen tiukkapipo, joka tahtoo rankaista kaikkia? Ja päästääkö hän vain osan luomuksistaan taivaaseen, vaikka rakastaa muka kaikkia? Ja miksi hän loisi mitään, mistä hän ei pitäisi? Miksi Jumala käskee?" Kirja teki todella selväksi sen, että Jumala EI VAADI MEILTÄ MITÄÄN. Tämä kuulostaa kauheelta saarnalta ja tulee kauhee uskovainen olo, mutta ei voi mitään. Lukekaa se kirja. Se on hyvä.