Kesän sulotuoksuihin
huumauduin
ja putosin
Kesän sulotuoksuihin
hänet upotin
ja tuhosin
Kesän sulotuoksuihin
käärin kaikki unelmani
ja piilotin
paitsi sen yhden
jossa sataa ensilumi
ja sinua
minä suutelin.
Sitten joskus kun olen isotyttö ja asun siellä ihanassa metsämökissäni ja voin vihdoinkin olla rauhassa, aion kastella kukkia vesisateessa. Ja joikailla jossain korkealla.
Kaikilla on varmasti jokin kuva itsestään omassa mielessä. Sellainen unelmakuva. Missä näet itsesi? Millainen olet mielessäsi? Minä näen itseni jossain kaukana yksinäisyydessä istumassa tunturin laella tuulessa. Voi, miten kauniit näköalat alhaalla onkaan ja niin ihanaa on laulaa tuuleen! En malttaisi odottaa sitä hetkeä, kun vihdoinkin pääsen sinne mistä unelmoin....
Sain taas eilen sivistettyä itteäni kattomalla Johnny Deppin Sweeney Todd-elokuvan. Aivan Johnnylle sopiva rooli! Ja itkin puolielokuvaa..
 |
| Ja taas niin komea <3 |
Tänään mua vedettiin taas mukaan aikuisten paskaan. Kaikki valittaa, mutta kukaan ei tee mitään niin, ettei tarvis valittaa. Kaikki tässä yhteiskunnassa tuntuu ajavan vaan yhtä asiaa: kaivetaan tätä kuoppaa syvemmäksi niin, että siitä on yhä vaikeempi ja vaikeempi nousta pois. Meidät koulutetaan niin, ettei me osata muuta ku kaivaa. Vaan harvat osaa enää rakentaa tikkaita tai käyttää kynsiä. Tarkotan siis tällä sitä, ettei enää osata elää ilman näitä yhteiskunnan normeja ja houkutuksia. Mua oksettaa. Ja tuosta Sweeney Todd-elokuvan kohtauksesta (anteeksi vaan nyt juonipaljastuksista), jossa nuo yhet rupiaa myymään tietämättömille asiakkailla ihmisten lihasta tehtyjä lihapiirakoita, tulee ihan mieleen just meiän ruokakaupat. Meille syötetään ties mitä myrkkyjä ja paskaa vaan rahan takia. Eikä oikeestaan ketään tunnu kiinnostavan mitä ne syö, kuhan ne saa sen halvalla. Lihapiirakat on halvempia entä kasvispyörykät. Ja lihapiirakoissa on monesti tungettu kaikkea paskaa siihen sekaan. Lukekaapa vaikka joskus tuoteselosteita.
Jaaha aloin taas selittään ruuasta, vaikka piti selittää siitä miten meiän perheen rahat on vaakalaudalla, koska mun isäpuoli saa luultavasti potkut. Ja miten mää saan kuulla siitä miten elämä on hankalaa. Mutta en enää jaska selittää. Nyt taidan keskittyä erään hienon tarinan kirjottamiseen. Ehkä kuulette siitä joskus!
Kiitos, kiitos, kiitos
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti