Oon aina kammoksunut ajatusta ikuisesta elämästä ja ajatellu, että se ois yhtä helvettiä, mutta nyt tajusin, että ei se ois. Me nimittäin eletään ikuisesti. Meiän sielut vaan kiertää ruumiista toiseen, koska me tuhotaan ite aina se vanha ruumis. Meillä on jo ikuinen elämä ja meidän päämäärä vaan on saavuttaa täydellinen itsemme kokeminen, jolloin me tajutaan ja tiedetään, että "minä olen Jumala".
Jumala sano myös siinä kirjassa, että meiltä puuttuu elämisen halu, koska me ei välitetä meiän ruumiista. En eka ihan tajunnu sitäkään, mitä se Jumala tuossa tarkotti. Mutta me tosiaan tuhotaan meiän ruumiita. Me juodaan alkoholia, vaikka se on niin ku myrkkyä jois suoraan pullosta. Muuttuiskohan tilanne, jos viinapullossa lukis Poison? Samalla me syyään kaikkea mössöä, jota väitetään ruuaksi, vaikka metsät ois pullollaan syötävää. Me saastutetaan meiän tärkein elämän lähde, eli puhdas ilma. Ja me tapetaan kaikki mikä pitää meiät hengissä. Kaikki valheet, mitä me on kerätty meiän ympärille on alastomiksi riisuttuina pelkkää myrkkyä, eli me tosiaan myrkytetään itteämme alituisesti ja se tappaa meiät jos joku.
Me ihmiset ollaan oikeesti tosi sairasta porukkaa. Samalla kun me myrkytetään itteämme, me väitetään, että meiän sielut halutaan tuomita ja me joudutaan helvettiin, mutta mitään helvettiä ei oo. Eikä taivasta. Me ollaan jo siellä, missä me tullaan olemaan aina. Paitsi jos me ite lähetään. Muuallaki on elämää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti