Olen pökerryksissäni. Ja vaikka kuulen huutosi, en näe askeliani. Olen pahoillani, rakkaani, mutta en voi tulla luoksesi, sillä olen sokea ja kaukana.
Olit jo laskenut morsiushunnun ylleni. Nyt se roikkuu rapaisena ja märkänä kasvoillani ja tunkeutuu suuhuni. Voi, miten pahalta sen muta maistuukaan. Olen melkein iloinen, etten näe surkeuttani.
Rämmin kai metsässä. Ainakin kaikki tuntuu metsältä. Maa on pehmeää ja upottavaa jalkojeni alla ja saan yhtämittaa haavoja ja naarmuja oksista, jotka takertuvat minuun. Välillä kompastun, kun jokin oksista tarttuu valkeaan mekkooni.
Yhtäkkiä sinä saavut jostain ja nostat hunnun pois kasvoiltani. Sinä pyyhit mudan pois kasvoiltani ja jään. Sinä lämmität käsiäni ja puet minulle lämpöiset kengät jalkaan. Pyyhit rään ja liman pois nenästäni ja sidot pahimmat haavat umpeen. Sinä sanot minulle missä polku on ja mistä löydän kotiin. Sanot minulle, etten saa eksyä. Sinä sanot minulle etten saa eksyä. Ja sinun vuoksesi olen rakkaudesta sokea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti