Sattuman kauppaa

Sattumaltako sinut vain kohtasin

Sattumaltako siis tällaiseksi tulin

Ei mitään merkitystä

Ei tarkoitusta

Pelkkää puhdasta sattumaa

Että juuri näin osaan rakastaa?

Voisiko tosiaan olla, että kaikki mitä meille tapahtuu - tai ainakin jotkin tapahtumat - ovat pelkkää puhdasta sattumaa vailla mitään todellista tarkoitusta?

Jos kaikki mitä meille tapahtuu, on jokin sattumanvarainen tulos jostain toisesta tapahtumasta, eihän maailmassa ole mitään järkeä. Tiede ei usko sattumaan vaan todellisiin faktoihin, jotka voidaan todistaa muun muassa matemaattisin keinoin ja vastaus on aina perusteltu ja ainoa oikea. Se ei voi olla sattumaa, koska muutoin vastaus olisi aina eri.

Jos meidän elämämme ei toimi samalla kaavalla kuin matemaattiset laskutoimitukset, se voi merkitä, että meidän elämämme tapahtumat (vastaukset, lopputulokset) ovat summan mutikassa tulleita ja niitä ei mitenkään voi ennustaa, ja jos eläisimme nuo tapahtumat uudelleen, voisi lopputulos olla aivan toinen. Se merkitsisi sitä, että myös ihminen olisi lopulta aivan toinen. Mietin vain, eikö minua olekaan tarkoitettu olemaan juuri se, kuka tällä hetkellä näytän olevan? Vaikka elämäni tapahtumat vaikuttavat päällepäin siltä, että niissä ei ole järkeä ja ne ovat arvaamattomia, voin myöhemmin ajan kuluttua huomata, että niiden merkitys on valtava. Niiden "sattumien" vuoksi minä olen päässyt tähän pisteeseen, enkä voisi mitenkään kuvitella olevani toisenlainen enkä todellakaan haluaisi (toki haluan "kehittyä" ja en tahdo jäädä tähän pisteeseen, mutta se on asia erikseen).

Se, miksi niin usein sanomme jonkun olleen "tuuria ja sattumaa", johtuu usein yksinomaan siitä, että emme pysty ymmärtämään asioiden todellista merkitystä. Me emme voi ennustaa tulevaa (sokeus) ja se on arvaamattoman näköistä juuri sen vuoksi, mutta kerran olemme "vajaakykyisiä" tässä asiassa, voimmeko väittää, että tulevassa ei olisi mitään tarkoitettua?

Uskon myös, että on olemassa Jumala, joka ei todellakaan anna maailman vain ajelehtia sattumassa ja merkityksettömyydessä. Hänellä on päämääriä ja maailmalla on tarkoitus, jokaisella meillä on tarkoitus ja ilman minua maailma olisi epätäydellinen.

Kun lakkaa uskomasta sattumaan, on maailmaan paljon helpompaa luottaa. Ei enää ajattele, että joku tapahtuma olisi jotenkin vahingollinen tai ei-vahingollinen vaan kaikki on vain ja ainoastaan tarkoituksellista ja se tarkoitus on näyttää minulle totuus. On paljon helpompaa, kun ei tarvitse alituiseen pohtia: "Miksi minulle kävi näin?" Vaan ymmärtää, että vastaus näkyy, kun myöhemmin katsot taas menneisyyteesi. Jos on olemassa sattumia, Jumala tekee virheitä. Jos on olemassa sattumia, minä olen merkityksetön ja on aivan sama mitä teen tai yritän, koska en koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Onneksi näin ei ole.