Liha, mitä olet?
Päätin tänään, että alan tekemään itse kaikki kissanruuat. Siis, että ostan ainekset ja vaivaan omin pikkukätösin kultaisille kiusauksia, keitoksia ja murekkeita. Luin nimittäin kauhistuttavia artikkeleita kaupan kissanruuista ja olen pitkään muutenkin niskakarvat pystyssä miettinyt, että mitäköhän nämä syö, kun se on niin toisesta maailmasta kuin omat ruuat.
Noh, eipä tule muutosta siihen, etteikö edelleen olisi toisesta maailmasta kuin omat ruuat. Ei siitä ole kuin vuosi, kun omilleni muuttaessa aloin ns. "kotivegaaniksi" tai "ostovegaaniksi", mitä termiä kukanenkin haluaa käyttää. Kotioloissa siis en käytä (lähes) mitään eläinperäistä.
Minulla ei ole mitään ongelmaa hyväksyä muiden valintoja oman ruokailunsa suhteen ja olen tosiaan aika kevyesti pystynyt suorittamaan ruokailut muiden ruokapöydässä ja syöden lähes samaa kuin hekin. Tosin yleensä ilman sitä lihaa, koska huomasin, että minua ei ällötä vain se raskas jälkiolo, joka siitä tulee, vaan myös se, miltä liha tuntuu suussa. Se on niiiiin erilaista kuin vegaaniruoka. Eikä minulla mene enää alas edes soijasuikaleet tai seitanit, koska nekin tuntuu liian "lihalle". Voin vannoa, että kyse ei tässä ole mistään maailmanparantaja-ajatusten aiheuttamasta pahoinvoinnista vaan pelkästään tuon ruuan kummallisuudesta.
Mutta koska kuitenkin lähdin tähän hommaan ensisijaisesti eettisten syiden vuoksi, voin vain ihmetellä, että mitkä on ne rajat, millä näitä valintoja tehdään, koska nyt pitäisi mennä ostamaan jauhelihaa, maksaa, kananmunia, voita ja seitiä noille ihanille mamman poikasille?
Tässä on tietenkin ristiriita, mutta siitä saa hyvää aihetta syvällisemmälle ajattelulle: "Miksi asian pitää olla näin? Miksi Jumala on laittanut maailmaan näin paljon pahaa ja vääryyttä? Miksi en voi pelastaa koko maailmaa ja toimia aina oikein? Miksi en voi rakastaa ja vaalia rakkauttani aiheuttamatta kärsimystä (miksi en voi pitää kissoja ilman, että kannatan lihatuotantoa)?"
Usein juuri näissä maailman-parannus-ajatuksissa on takana se asetelma, että on olemassa HYVÄ valinta ja PAHA valinta. Toisen seuraukset ovat väistämättä eduksi - siitä kenelle se on eduksi, voidaan toki keskustella pitkään ja hartaasti. Toisen seuraukset taas ovat sellaisia, että tehdessäsi tämän valinnan, olet auttamattomasti paha ja joudut kärsimään tai aiheutat paljon kärsimystä muille.
Voidaankin ajatella, että koko maailman parannus on pelkkää taukoamatonta ristiriitaa ilman ulospääsyä, sillä miten kukaan voi sanoa täysin, mikä valinta on oikeasti HYVÄ ja mikä PAHA? On lukematon määrä tapauksia, joissa joskus hyvä valinta aiheuttaa jollekin pahaa, vaikkapa sille, jota pidetään pahana, mutta eikö tällöin myös hyvä valinta pohjimmiltaan ole paha jossain määrin? Vai sanotaanko, että se on "pienempi paha" eli lähes hyvä? Ja toisaalta taas, kukapa haluaisi todella syvimmältään tehdä pahan valinnan? En ole kuullut kenestäkään, joka valitsisi asian, joka hänestä olisi paha, koska vaikka hän itse ajattelisi tehneensä huonon valinnan, hän on tehnyt sen aina jostain motiivista, joka häntä ajaa (esimerkki: Lapsi ei ota suurempaa kakkupalaa, koska tahtoo ilahduttaa sisartaan. Molempien mielestä valinta oli se pahempi, mutta lapsella on kuitenkin motiivi, jota pitää sisimmässään parempana vaihtoehtona).
Voisiko olla, että maailma ei ole hyvä eikä paha eikä mikään tapahtuma maailmassa ole hyvä eikä paha? Kuinka muuten selittäisimme sen, että hyvä ja paha on niin vaikeasti määriteltävissä ja siitä on yhtä monta mielipidettä kuin on ihmisiä? Tämä haju on paha, tämä taas hyvä, mutta sinä olet idiootti, koska ajattelet aivan päinvastoin ja eukko taas pitää molemmista hajuista, tuo maistuu mudalle ja minä pidän siitä, mutta hän ei, minusta on väärin lennättää leijoja talvella, koska ne kokevat kylmyyden kipuna ja kukaan muu ei ymmärrä tätä - mikä vääryys leijoja kohtaan...
Mikäli maailma ei olisi hyvä eikä paha, emme voi syyttää Jumalaa siitä, että täällä on niin paljon "vääryyttä". Tiedän, tämä on hankala ajatus ja synnyttää paljon tunteita myös minulle, mutta mitä enemmän sitä pohdin, sitä varmemmaksi tulen. Kuka siis teki tänne pahaa ja hyvää? Minä. Luultavasti sinäkin. Me kaikki mitä varmimmin. Me päätimme, että me teemme hyviä ja pahoja valinnoistamme ja juuri tämän vuoksi meidän maailmassamme alkoi tapahtua hyviä ja pahoja asioita. Kuinka lopettaa ne? Lopeta luokittelemasta. Loppuu ristiriita, koska kaikilla on oma käsityksensä hyvästä ja pahasta. Jos emme luokittele enää kumpaankaan, on vain valintoja. Loppuu ilmastonmuutos, tehotuotanto, huonolaatuinen kissanruoka. Ei tarvitse päästää irti asioista, joista edelleen nautit, mutta lakkaa asettamasta niitä "paremmiksi" valinnoiksi. Ne ovat vain valintoja, joita rakastat. Ei sen enempää. Rakkaus ei vaadi koskaan paremmuutta eikä se vertaile.
Toisaalta voidaan ottaa myös mukaan taas kerran se ajatus, että kukaan ei todella tiedä, mitä tulevaisuudessa tulee tapahtumaan. Ei kukaan. Vaikka kuinka puhutaan, että nämä valinnat tuhoavat ihmiskunnan ja pitää kierrättää tai muutumme keittiöluuduiksi, niin me emme koskaan voi todella tietää. Entä jos tulee se vogonialus avaruudesta ja tuhoaa meidät viidessä minuutissa? Onko silloin väliä, että olet tehnyt niitä hyviä valintoja koko elämäsi miettien, että nyt pelastan maailman?
En nyt siis tarkoita, että ne muovipullolautat siellä Atlantissa on okei ja olisi mukavaa, jos ne saisi olla siellä, koska niiden kerääminen ei ole hyvä eikä huono valinta. En todellakaan pidä ajatuksesta, että niitä on siellä enkä myöskään ajatuksesta, että kissa-lapseni syövät jotain sellaista, joka on saanut kärsiä koko elämänsä. Minä kuitenkin tiedän, että olen itse arvottanut nämä asiat omassa pienessä päässäni ja minä näen niissä pahaa ja kärsimystä, jota Jumala ei näe, koska ei ole sitä tänne luonut. Tiedän myös, että mikäli lakkaisin näkemästä nämä asiat niin kuin ne näen, näkisin niissä juuri sen, mitä ne todella ovat. Ei meillä ole vain ruusunpunaiset lasit ihastumista varten: Meillä on myös paskanruskeat lasit "pahoja" asioita varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti