En ole kylmä sydämestäni tänään. En tunne kipuja tai kylmänkolhaisuja, vaikket olekaan täällä ja vaikka saatat viettää iltasi jonkun toisen sylissä. Uskon, etten ole kylmä tänään, mutta silti mieleeni hiipii ajatus; ehkä lämpöni onkin vain lumen luomaa harhaa? Ehkä luulen olevani hehkuva, kun maa on täynnä jäätävää valkeaa ja ilma on kolea?
Kävelin sen koleuden keskellä tuntien suunnatonta mielihyvää ja lämpöä. Talvi, et ole vuodenajoista kaunein, vaikka väitänkin niin. On useita hetkiä, jotka voittaisivat sinut, vaikka sanonkin muuta. Mutta tänään, kun kävelin keskelläsi kengänpohjat lunta kantaen, minä tunsin mahtavuutesi ja voimasi ja se sai minut onnelliseksi. Myös sinä jaksat taistella maasta, niin kuin minä jaksan mielestäni, sinun takiasi koko pitkän aikasi.
Olen miettinyt pitkään. Olen miettinyt Jumalaa. Tiedän monia ihmisiä - en voi sanoa liikaa, mutta useita - , jotka eivät usko Jumalaan. Yleensä he ovat minun ikäisiäni; nuoria, vetreitä ja ihmisiä, joilla on niin vahvat mielipiteet, etteivät he kykene näkemään asioiden toisia puolia. Innokkaasti me ajamme asioitamme ja kiljumme niistä kaduilla kuin haaskalinnut ruokansa perään. Mielipiteet ovat kuitenkin aina mielipiteitä ja vanha sanonta pitää; ei niistä voi kiistellä.
Mielipiteitä voi kuitenkin muuttaa itse. Voi avata silmänsä ja olla avoin asioille eikä vain vastustaa ja vastustaa. Mitä tapahtuu, jos kaikki vastustavat kaikkea? Silloin tapahtuu vastustusta. Minä en pidä siitä vaan haluan elää sopusoinnussa ja rauhassa ja nauraa kaikille, jotka ovat asioita vastaan niin paljon, että tietämättään tekevät itsestään naurettavia.
Mutta Jumala, miksi häneen ei uskota? Kun kuullaan sana "Jumala", kaikki tuntuvat saavan päähänsä kristinuskon, säännöt, Raamatun ja kirkon, joka "ajaa Jumalan sanaa". Kaikki alkavat ateisteiksi, koska he uskovat Jumalaan, jonka yhteiskunta heille antaa. Jumalaan, joka kieltää homouden, itsemurhan ja sanoo, että me kaikki olemme syntistä paskaa. Ketään ei kiinnosta ottaa selvää Jumalasta, jota heille ei tarjota lautaselle kuin kakkupalaa. Entä kakku itse? Miksi ottaa pelkkä pala, jos voi saada koko kakun, kunhan vaan nousee tuoliltaan ja kiiruhtaa keittiöön?
Minua kiinnostaa Jumala, joka tekee maailman sellaiseksi kuin se nyt on. Jos Jumala ei tahtoisi meidän tekevän maailmasta sellaista kuin se on, miksi hän antaa meidän tehdä? En usko, että pystyisimme tekemään mitään vastoin hänen tahtoaan.
Minua kiinnostaa Jumala, joka rakastaa ja kertoo, että muuta kuin rakkaus ei ole. Että me elämme vain unta ja voimme tehdä mitä vain, koska maailma, universumi on rajaton ja meillä on kyky luoda maailmasta sellainen kuin tahdomme. Tahdon Jumalan, joka auttaa minua heräämään, "valaistumaan".
Minä tiedän, että Jumala ei ole mystinen hahmo pilven reunalla vaan se on koko maailmankaikkeus. Ja me kuulumme tuohon maailmankaikkeuteen ikään kuin pienen pienet atominosaset. Olemme osa Jumalaa ja autamme häntä ymmärtämään, mitä "Jumalana oleminen" on.
Tiedän, että universumi ja Jumalan tietoisuus laajenee ja laajenee, kunnes se on tavoittanut ääripisteensä ja näkee itsensä kokonaisuudessaan. Tiedän, että kun Jumala on kokenut itsensä ja tavoittanut totaallisen laajentumispisteensä, hän pysähtyy ja aloittaa matkan takaisin aloituspisteeseen. Tätä kutsutaan Jumalan hengitykseksi.
Nykyään minua oikeastaan naurattaa kuunnella ihmisiä, jotka vastustavat ajatusta Jumalasta. Miten "pieneltä" heidän todellisuutensa tuntuukaan, kun he koko maailmankaikkeuden todellisuuden sijaan ottavatkin vain sen pienen homoseksuaaleja vastustavan todellisuuden. Miten hassua on, että he vain tyytyvät pieniin ajatuksiin ja ovat tyytyväisiä siihen kakkupalaan samalla kun minä työnnän naamaani kermavaahtoon ja hilloon. Mutta en naura vain sille, vaan nauran kaikelle: nauran sille, miten typeristä, pienistä asioista me täällä välitämme tajuamatta, että kaikki on vain yhtä sisäänhengitystä ja Jumaluuden kokemista. Miten ihanaa onkaan esittää ulospäin järkyttynyttä, mutta hohottaa sisäistä naurua niin kovaan ääneen, että pää tuntuu räjähtävän.
En silti koe olevani parempi. Yksikään atominosanen ei voi olla sen parempi kuin toinenkaan. Olen vain hieman erilainen ja nautin hieman erilaisista herkuista. Niin, ja minä rakastan Jumalaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti