Kaikkein päällimäisimpänä asiana mielessä on keikkunut syyllisyydentunto. Miksi en jaksa pitää yhteyttä ystäviin, miksi en näytä välittävän heistä, miksi en jaksa opiskella, vaikka koeviikko hirviöi ihan kulman takana? Tunnen syyllisyyttä tällä hetkellä niin monesta asiasta, etten jaksa ees muistaa mistä. Kaikkein pahinta on se, että välillä tuntuu kuin laiminlöisin itteänikin juuri sillä, että vaan arvostelen mitä teen väärin ja miksen tee jotain. Tää postaus on varmaan tehty juuri syyllisyydentunnosta; haluan koittaa selittää joillekin henkilöille miksi oon niin kaukana (viimeksi se ei oikeen menny niin kuin piti D:).
Mutta miksi mulla pitäis tuntea syyllisyyttä? En ymmärrä, mikä siitä koulusta loppujen lopuksi tekee niin tärkeän, että mietin arvosanoja kuus viikkoa yötä päivään aina seuraavaan koeruuhkaan asti. Kuitenkaan en välitä niistä numeroista sen jälkeen ku oon ne saanu. Eikä kukaan muukaan välitä, eihän? Ja miksi mun pitäis tuntea syyllisyyttä siitä, etten yksinkertasesti JAKSA tai ole kiinnostunut näkemään ketään muita? Mulla väsyttää tarpeeksi paljon koulun jälkeen jo muutenkin, etten tartte ylinmäärästä ajanviettotapaa. Ja mää uskon, että mulla on niin ihania ystäviä, että ne ei jätä mua vaikka en aina puhuiskaan. Toivon. Olette ihania. Maalaus lievittää stressiä.
Maalauksesta puheen ollen; oon maalannu Jeesusta. Jeesuksen unta. Sillä roikkuu korvista samanlaiset korvakorut kuin minulla. Se on vielä pitkälle valmistumaton.
Hindujen Krishna hare Krishna- mantrat on parasta mitä tällä hetkellä tiedän ja ne sopii tähän maalaukseen mahtavasti. Tunnen Jumalan siveltimen kärjessä.
Mun pikkusisko on tällä hetkellä yksi ainoista ihmisistä, joita jaksan. Ei siis varmaan ole ihme, että aikaa on tullu rutkasti sen kanssa vietettyä. Mulla on paha tapa ruveta hurjaksi Taikan seurassa (tuntuu, että mun syvinolemus vapautuu) ja monesti alan runoilemaan. Me sitten saatiin hyvä idea (eli toisin sanottuna minä puoliksi pakotin, koska olen kauhea isosisko) tehdä video yhdestä mun runosta (joka löytyy täältäkin postauksesta "Miksikö pidän sukkahousuista, monsieur?"). Tässä on lopputulos:
https://www.youtube.com/watch?v=InquxEEiDZw
Me vähän innostuttiin tätä tehdessä ja näitä varmaan ilmaantuu lisää hamassa tulevaisuudessa.
Tässä meille päivän rukous suoraan Jumalalta:
Olen täydellinen,
kun vain olen
ja nyt lopetan stressaamisen,
sillä tulevaisuutta ei ole
vain minä olen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti