Palasin kolmen viikon jälkeen kotiin keskiviikkona. Neljä päivää Lapinlahdella, kaksi viikkoa luostarissa ja kolme päivää Joensuussa. Huhheijaa! Kaikki näytti kotona jotenki pienemmältä tai oudolta. Pieniä asioita oli muuttunu: koira kasvanu, kissa laihtunu, kukat tehny uusia lehtiä ja keittiönpyödällä oli keksipaketti... Jotenki tuntu pienesti epäreilulta, että miksi minä en saanu olla täällä kun tämä tapahtu?? Mutta oikeasti ei harmita tippaakaan.
Lupasin teille kuvia. Tässä tulee.
 |
| Eemelin kanssa auringossa; lähtötunnelmissa |
 |
| 6.7.2015 Juuri ennen luostariin lähtöä. |
 |
| Tässä se kuuluisa kukkamatto, jolla Konevitsa-ikonin kulkue käveli. |
 |
| Tällaisia ihania ihmeitä siellä oli jokapuolella. Tämä silta tuli vastaan, kun lähdin kävelylle Valamoon vievää luontopolkua pitkin. Jos olisi ollut aikaa olisin käynyt kävelemässä kokonaan sen 18,5km pituisen polun... |
 |
| Luostarin pakana: IOK:ta metsän keskellä. Oikeastaan luin siellä useamman kerran sellaisen jättimäisen kiven päällä, joka oli rinteen huipulla. Sieltä oli hienot näköalat. |
 |
| Kahvilaemäntänä |
 |
| Niin kirkasta vettä!!! |
 |
| Talkoolaisten öisinkin valoisa huone. |
 |
| Jumalan kiitos. |
Että sellainen reissu. Tietenkin teistä olisi ollut kiva saada kuvia vaikka kirkosta tai itse luostarirakennuksesta... Ehkä ne eivät niin kiinnostaneet minua monen päivän jälkeen, kun ei tullut siellä mieleenkään ruveta tallentamaan niitä kameralle. Loppujen lopuksi näin reissun jälkeen voin sanoa, että opettavainen se oli ja ei se elämä siellä niin ihmeellistä ollut. Se oli ikäänkuin pieni ulkomaanmatka kotimaassa; uusi kulttuuri ja sen vanhat perinteet.
Niin ja olen todella otettu siitä, miten moni on kehunut nyt näitä minun kirjotuksia täällä. Kiitos ja kumarrus! "Julkinen päiväkirjani" tulee taas jatkumaan, mutta tämän jälkeen eri muodossa ja ehkä vähän eri ihmisen kirjoittamana. Hurraa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti