Pullantuoksuista työtä

Äiti Ksenia sanoi sunnuntaina: " Huomenna Lotta voisi sitten aloittaa tuolla kahviossa, kun Maarit lähtee pois. Siellä olisi sitten pullantuoksuista työtä!" Ihana Äiti Ksenia! Kuulemma puolet venäläisistä tietää, että Suomessa on luostari, jossa asuu Äiti Ksenia. Mistä lie hän suosionsa tai kuuluisuutensa saavuttanut!


Kahvilaan sitten menin maanantaina ilman ennakko-odotuksia. (Tai ehkä odotin suloista työasua, joita olin muilla työntekijöillä nähnyt!) Ensimmäinen päivä oli oikein mukava, vaikka jalkoja pakotti illalla se loputon seisominen ja käveleminen. VOI HERRANJEEVELI, Äiti Gabriela, joka tekee kahvilassa joka päivä 12-14 tunnin työpäivää (siis JOKA päivä kolme kuukautta!!!????) ja leipoo kaiken, mitä siellä myydään, HÄN tekee maaaaaailman parasta korvapuustia (hirveää sanoa, mutta mummu ja Hannu: Se on jopa parempaa kuin Hannun pullat??). Lisäksi hän leipoo aivan taivaallista maustekakkua. Ei hyvänen aika. Ja mantelipikkuleipiä. Oioi. Mutta en voi kuin kauhistella hänen työpäiviään. Eikä hän paljoa istuskele vaan sen ajan, minkä ei leivo, hän valmistautuu leipomaan lisää tai pussittaa pikkuleipiä tai liimaa tarroja rasioihin. Kyselin Äiti Gabrielilta miten hän jaksaa ja hän sanoi vain tyynesti: " Tämä on luostari ja tämän tarkoitus on pyörittää itse itseään. Talvella on sitten enemmän aikaa. Viime kesänä järjestin leipomiset niin, että kerkesin aamukirkkoon, mutta se oli jo aika raskasta." Kuulemma työt voisivat keventyä, jos sisarkunta olisi suurempi. Nunnia täällä on tosiaan yhdeksän.


Olin neljä päivää kahvilassa ja täytyy sanoa, että siinä hävisi lomantuntu tästä reissusta. Kahdeksantuntisia päiviä ja hikiä puskee. Mutta löysimpä itsestäni uuden puolen: "Lotta, iloinen asiakaspalvelija". Tämä jää helposti päälle. Enkö vasta kertonut kaikille, että inhoan tyhjänpäiväistä lätinää ja small-talkkia? Nyt olen neljä päivää tehnyt sitä itse ja OMA-ALOITTEISESTI. Wau. Mutta kiitos ja kumarrus, täällä ei käynyt yhtään - ei yhtään - tympeää asiakasta!


Piampa tämä kokemus loppuu. Mutta ei puhuta siitä vielä! Ote eiliseltä päiväkirjastani:


"MUTTA MINÄ olen todella todella inspiroiva ja aion heittää Viimeisen Tuomioni Kuuhun aivan aivan pian! Sovitus - Täältä tullaan!"


Ja tämä tarkoittaa sitä, että kaikki rakkaani ja kaikki Te, joita en rakkaikseni osaisi sanoa muualla kuin alitajuntani totuudessa: Minä aion lopettaa tuomitsemasta itseäni, jotta voisin nähdä teidätkin sellaisina kuin te olette. Arvatkaas miksi ole tämän päättänyt. Siksi, että näin monen vuoden jälkeen olen hyvin kyllästynyt siihen, etten koskaan muka riitä, mutta kelle muulle minun täytyisi riittää kuin itselleni? Ketä varten minä kampaan hiukseni? Ketä varten puen vaatteeni? Ketä varten heitän ne pois, kun löydän aution rannan? Ole huoleti, rakas, sillä meitä tuomittuja on vielä kaksi ja kun minä olen mennyt, ei sinuakaan voida enää tuomita.