Symppis-nunnat

Nunnat on kyllä tosi makeita tyyppejä. Niistä ei näy kuin kasvot ja solakat vyötäröt, mutta jo kasvot tekevät niistä sympaattisia ihmisiä: Kirkkaat silmät ja hymyävät ryppysuut. Ne kattoo syvälle silmiin, kun niille puhuu eikä kukaan varmastikaan ole huutanut mitään enää vuosiin.


Mutta kylläpä sain univelkoja heti ensimmäisenä yönä! Liekö tuo johtunut ilta-auringosta suoraan ikkunaan vai valkoisista verhoista (tai tuntemattomasta sängystä, jossa on vanhanaikainen pussilakana peitolle, jota en minä eikä huonetoverini osannut käyttää, joten nukumme vain viltillä)? Kaiken lisäksi olen saanut tänään hirveitä vieroitusoireita puurosta. Tämä on varmaan kuudes päivä iliman puuroa, perkhele! Ja minä kun melkein ainoastaan toivoin, että saataisiin ihanaa kunnon puuroa aamiaiseksi, mutta näköjään täällä suositaan pelkkää leipää ja kahvia/teetä. Ajatelkaas: Neljä ja puoli tuntia aamiaisen jälkeen töitä ja me emme saa edes kunnon virtapommi-puuroa! Mutta ei se mitään. Pöydässä oli sinihomejuustoa ja lounas oli aivana mahtava - ja runsas!!


Huomenna täällä tulee näiden muutaman nunnan (heitä on ehkä about kymmenen, korkeintaan kaksikymmentä) l
ja talkoolaisten lisäksi olemaan satakunta munkkia. Syy tähän on perinteinen konevitša (kuinka kirjoitetaan??????)-ikonin ristisaatto Valamon luostarista. Sitä varten on ollut tänään hirveä hälinä (huomenna kuulemma pahempi) ja on kerätty sekä lupiinia, että saniaista kukkamattoa varten. Ehkäpä näppään teille siitä muutaman kuvan sitten! Mietippä sitä Mamma: KUKKAMATTO AIDOISTA KUKISTA! Eikä se tule olemaan mikään laiha, muutaman kukan riekale soratiellä. Siitä ne sata munkkia sitten tömistelee ja hajottaa meidän vuorokauden hikisen työn, mutta mikäs siinä.


Joko mainitsin, että ruoka on hyvin hyvin hyvin hyvää?


Parasta tähän mennessä on kuitenkin ollut UIMARANTA! Taidan alkaa sen suurkuluttajaksi tällä reissulla. Vuorokauden sisällä olen jo kerennyt kolmesti uimaan ja se on ihanaa, koska ensinnäkin täällä on hiljaista, toiseksi: Vesi on lämmintä (tänään lämpimämpää kuin ilma) ja kolmanneksi: Rannalla ei ole koskaan ketään ja siellä on HUIKEAT MAISEMAT! Meillä on kuulemma yksi kokonainen vapaapäivä kahden viikon ajalla ja jos se on lämmin päivä, ei ole epäilystäkään missä minä sen päivän vietän.


Tällaista siis tänään. Olen hyvin pahoillani kuvattomuudesta, mutta täällä ei ole aikaa eikä halua ottaa puhelinta kauniiseen kätöseen kesken upeiden maisemien.


P.S.
TAIKA! Muista kuvata niitä mun kasveja, ku pääset kotia! Niija poikia - kaikkia kolmea. Mulla on niitä ikävä. Varsinki peikonlehteä ja Eemeliä, koska sää tiiät miten paljon vietän aikaa niitten kahen kanssa kotona.