Masu pöydällä

Näin käy aina. Käykö näin aina? Olen lopen kyllästynyt laittautumaan yhtään mihinkään yhtään mitään varten. Aina ennen suurta tapahtumaa tai juhlaa tai hetkeä varten koen niin monelle naiselle tutun "mitä laitan päälle????!!!!!!"-kriisin. Tämän lisäksi koen yleensä myös "olenko taas lihonut???!!!"-kriisin.


Miksi nämä ulkonäköön liittyvät huolet ja murheet tulevat kaikkein kamalimpina painajaisina eteen juuri silloin, kun haluaisin nauttia sydämeni kyllyydestä ja tuntea oloni KAUNIIKSI? Sellaiseksi, että mekko todella mahtuu päälle eikä purista eikä tunnu pahalta. Niin ja tukkaki ois hyvin. TADAA! MINÄPÄS TIEDÄN JO VASTAUKSEN OMAAN KYSYMYKSEENI: Koska en milloinkaan muullon huoli, murhehi tai mieti omaa ulkoista olemustani JA mikä tärkeintä: En arvioi omaa kelpoisuuttani tai kauneuttani, eli en katso aihetta tuomita itseäni. Kun en koko ajan tuijota itseäni peilistä, vaan vietän aikaa TODELLISEN minäni kanssa ( oletteko ikinä miettineet: Me emme ole koskaan todella nähneet itseämme koskaan, peili on vain HEIJASTUS), ei minulla vain ole niin paljoa aihetta verrata itseäni muuhun mitä näen. Voi Muhammad, miksi siis enää yritän laittautua? Huulipunasta en ota huolta ja pidän itseäni kauniina, miksi se ei siis riittäisi? Miksi muka haluaisin tuon typerän mekon päälleni, kun se ei selvästikään ole minun kokoani? MINÄHÄN TIEDÄN, ETTÄ ON VAATTEITA JOISSA NÄYTÄN HYVÄLTÄ ILMAN ETTÄ TÄYTYY VETÄÄ VATSAA SISÄÄN 24/7!!!


Arvoisat lukijat: Minä tulen huomenna täysi-ikäiseksi. Tänään en saisi juoda viiniä laillisesti, mutta huomenna voisin kantaa sitä kaupasta litra tolkulla kenenkään olkaa kohauttamatta. Miettikääs sitä. Niija minähän muuten laitan kaikkein mukavimmat vaatteet huomenna päälle ravintolaan ja heitän kiharat leualle! Kaunista mahaa kannattaa nostaa pöydälle aina kun vain voi.